Tämä ei ole fan fiction, vaan käsikirjoitus jaksosta Hiiri ja hänen prätkänsä (A Mouse and His Motorcycle). Eli sarjasta Prätkähiiret. Vuorosanat ovat tässä juuri niin kuin olen ne videolta kuullut (ja niin kuin ne muistan), eikä ihan jokainen sana varmastikaan ole oikein. Kaikki omat kommenttini ja selitykseni olen laittanut (* ja *) –merkkien väliin.

Jakson on alunperin kirjoittanut Bob Forward.

- Susku -

---------------------------------------------

Sotamies vartioi synkkää rakennusta keskellä yötä. Hieman kauempana, puiden takana kolme vaijeria singahtaa ilman halki, ja kukin niistä iskeytyy yhteen kolmesta suuresta kivestä. Vaijerien toisessa päässä näemme kolme tuttua sankaria...

”Ohhoh, kaverit. Onks tää nyt sitä vahtimista?” Turbo huokaa tylsistyneenä.

”C’mon, Turbo, piristy!” Vinski yrittää nostattaa kaverinsa mielialaa. ”Kyl me vahditaan asevarikkoo.”

”Joo, otetaan vaan traktorinveto-ystävyysottelu ja pysytään skarppina!” Moto sanoo (*mistäs se traktori siihen tuli…?*), ja Vinski iskee hänelle silmää.

”Tietty taidat pelätä ettei sun prätkäs oo vetoa!”

”Vetoa? Mulla? Ai jahah!” Turbo huudahtaa muka loukkaantuneena. ”Pidä vaan huoli peltipurkistas, kovanaama! Eka ton puun luona on voittaja!”

Moto ja Vinski paiskaavat kättä.

”All right!”

”Kolmeen!” Vinski huutaa.

Moto puhelee prätkälleen:

”No nii, heppa, näytetään noille!”

”Yy - kaa - KOLME!”

Sillä välin asevarikolla Nuikki murtautuu yhden tornin ikkunasta ulos (*sillä on siis sellanen reppu tai mikälie, jonka avulla voi lentää*) kanisteri huippusalaista kaasua kädessään ja käkättää kaasunaamarinsa läpi, lentäessään ilman halki:

”Hyvästi, senkin kumiaivoiset kuraläpäääät!” (*miten se edes pääsi sinne torniin? o_O*)

Prätkähiirten vetokisa on vielä käynnissä, ja Moto on johdolla.

”C’mon, skootteri! Anna palaa!”

Vielä muutama metri…

”JIIHAA! Me voitettiin!” Moto nostaa molemmat kätensä ilmaan voiton merkiksi ja nauraa. Turbo ja Vinski pysähtyvät hänen viereensä.

”Aha! Sul on ekstrapaino antamas pitoo,” Turbo lausahtaa.

”Ääh, kaikki kunnia kuuluu kullalleni!” Moto hymyilee ja taputtaa prätkäänsä. Samassa kuuluu ääni (*enpä nyt tarkkaan muista mikä*), joka kiinnittää hiirten huomion. ”Vau! Mikä toi oli?”

”Se on Nuikki!” Vinski huutaa nähtyään taivaalla lentävän professorin.

”Se turmeltunu turpeaivo! (*siltä se kuulostaa!*)” Moto huudahtaa ärtyneen kuuloisena, ja hänen ruskeaturkkinen veikkansa lisää yhtä vihaisena:

”Se tärkeilevä sika Leipäjuusto haluaa sen kaasun! Vaijerit irti!” Kiviin tarttuneet vaijerit kelautuvat takaisin hiirten prätkiin. ”Ja ei kun…”

”HANAT AUKI!”

Pilvenpiirtäjän (*Leipäjuuston torni?*) katolla näkyy Leipäjuusto, joka odottaa professorin saapumista. Pian tämä laskeutuukin Leipiksen viereen.

”No? Otaksun, että tehtäväsi on suoritettu.”

Nuikki ojentaa hänelle kaasukanisterin.

”Kaasunne, teidän ylvästuoksuisuutenne!”

”No niin. Ällistyttävää! Tämä kanisteri sisältää kylliksi erittäin salaista tyrmäyskaasua nukuttamaan Chicagon…” Hiiret istuvat prätkillään läheisen pilvenpiirtäjän katolla, ja lopun puheesta kuulemme Turbon prätkän pienestä monitorista: ”…yhden päivän ajaksi. Ja se riittää kaupungin putsaamiseen.” Leipis laittaa kaasunaamarin päähänsä. ”Joten hyvää yötä, kansalaiset! Nukkukaa hyvin. Kun heräätte, kaupunki on kadonnut.” Leipäjuusto heittää kanisterin, jonka kyljessä lukee ”top secret” rakennuksen katolta alas. Hiiret katsovat kauhistuneina kuinka se syöksyy maata kohti.

(ruutu pimenee…)

Biker Mice from Mars…

Biker Mice from Mars… etc.

Vinski: Moottoripyörähiiret Marsista.

Hiiri ja hänen prätkänsä

Leipäjuusto nauraa räkäisesti (*mikä sanavalinta…-_-*) seuratessaan kanisterin tippumista, mutta samassa hän huomaa hiiret, jotka ajavat pilvenpiirtäjän (*siis ei sen jonka päällä Leipis seisoo*) seinää kohtisuoraan alas. ”Mitä? Ei!”

Prätkähiiret ehtivät alas kadulle tööttäävien autojen sekaan, ja metallinen käsi koppaa kanisterin juuri ennen sen tipahtamista maahan. Harmaaturkkinen hiiri huudahtaa:

”Varma koppi!”

”Helppo tikki!” Vinski lisää.

”Game over!”

Leipäjuusto repii kaasunaamarin päästään. ”Ottakaa kiinni nuo räävittömät hiirenrääpäleet, heti!” (puhuu radiopuhelimeen) ”Haluan kanisterini takaisin!”

Leipiksen tornin (?) alaosasta syöksyy kadulle joukko konnia. Vinski sanoo melkein pirteästi:

”Ups! Rakkaat ystävämme tulevat!”

”Pannaan hulinaks!” Turbo lyö nyrkillä ensimmäistä vastaantulevaa konnaa ja lennättää tämän toisen konnan päälle, jonka alla oleva auto (*tai joku sellanen*) hajoaa. Näiden kahden ohitse syöksyy lisää konnia hiirten perään, jotka lähtevät ajamaan katua pitkin.

”Wohou! Vapiskaa!” Vinski huutaa ja katsahtaa taakseen.

”Nää käy kuumana,” Moto toteaa.

”Sittehän ne tarvitsee kylmän kylvyn,” Turbo sanoo ja nauraa. Hiiret ajavat kohti keskeneräistä (*no, ainakin sen keskiosa puuttuu*) siltaa rikkoen mennessään varoituskyltit. Kolme prätkää ajajineen lentää tyylikkäästi sillan toiselle puolelle, kun taas konnat molskahtavat veteen. ”Ja taas pelastettiin tää kaupunki, jätkät!”

”Hell (*okei, ehkä mä kuulin väärin…*), me ansaitaan mitali!” Moto sanoo.

”Niin lähellä, se oli niin lähellä!” Leipis nyyhkyttää tornissaan. ”En muuta tahdo kuin tuhota yhden surkean, mitättömän pienen planeetan. Onko se liikaa pyydetty?” Hän nousee tuolistaan ja kävelee ympäri huonetta. ”Yksi kaupunki kerrallaan, kärsivällisesti, kunnes... Mutta ei!” Kalannaama iskee nyrkillä pöytää (*mahdollisesti siinä oli joku nappi…*) ja laskeutuessaan ”hissillä” alempaan kerrokseen mutisee itsekseen:

”Aina nuo riivatun rätkärotat pilaavat kaiken!”

Nuikki kaataa Mutantin päähän sinistä mönjää, kun Leipis laskeutuu paikalle.

”Nuikki!”

”Niin, teidän kermaisuutenne?” professori vastaa ja sulkee Mutantin pään munalukolla.

”Vaadin tuloksia. Keksi jotain todella ilkeätä… jotain pahaa, jotain pirullista.” Leipäjuusto ottaa Nuikin päästä kiinni ja ravistaa. ”Jotain, jolla pääsen eroon niistä vietävän viiksiturvista!”

Mutantin pää turpoaa ja ”räjähtää”, ja olio peittyy sinisellä tahnalla.

”Proffa, tämä toimii ihan hyvin!”

”Mitä sinä teet?” Leipäjuusto kysyy Nuikilta hieman nyrpeän näköisenä.

”Uusi keksintöni myrkkytahna, teidän lehmäisyytenne (*kuulin varmasti taas väärin…*)! Meidän tarvii vain ruiskuttaa sitä mihin haluamme, ja maa on pilalla. Sitten tarjoudumme siivoamaan ja voimme poimia kaiken minkä haluamme!”

”Rakas professori Nuikki. Etkö ole tullut ajatelleeksi... että jos maa on pilalla, MITÄ MINÄ SILLÄ TEEN?”

”Sepä se.” Nuikki ottaa käteensä lasin oranssia jauhetta ja kaataa sitä Mutantin päälle. ”Katsokaas, sirottelen vain vähän tätä erikoisjauhetta, ja... simsalabim!”

Mutantti pyörii ensin kuin hurrikaani, ja on sitten taas oma itsensä.

”Vautsivau! Tää on hienoo! tahtoo lisää, lisää!”

”Olipas loistavaa, professori,” Leipäjuusto sanoo lähinnä kyllästyneen kuuloisena.

”Voi kiitos.”

”Mutta hyödytöntä.” Leipis kävelee Nuikin ohi.

”Mitä?!”

”Ne jeevelin jyrsijät tulevat kuitenkin ja pilaavat kaiken, kuten aina. Heidän pyöränsä ovat liian nopeita, liian voimakkaita, liian älykkäitä vastustajia.” Puhuessaan Leipäjuusto kaataa vahingossa myrkkytahnalasin ja saa sinistä tahnaa hansikkaalleen. ”Kunpa saisin yhden käsiini, niin voisin selvittää sen salaisuudet.”

Hän ottaa likaisen hanskan pois, ja alta paljastuu sininen ja suomuinen käsi. ”Aivan! Ratkaisu tähän on ansa. Myrkkyansa!”

Leipis heittää hanskan roskikseen ja nauraa loistavalle idealleen. Arvatkaa kenen prätkä on vaarassa…

Turbo ja Vinski makoilevat ruohikossa joen (?) rannalla.

”Aah! Tää on upeeta,” Vinski huokaa.

”Jeah. Jopa me avaruussankarit tarvitaan vapaa-aikaa.”

Heidän takanaan puun varjossa Moto kiillottaa prätkäänsä, kunnes auringon valo heijastuu siitä kirkkaasti.

”Noin, kulta. Kaunis ku rentun ruusu!”

Samassa kuuluu Santun ääni.

”Hei, poitsut!”

Vinski nousee istumaan ilahtunein ilmein.

”Ruusuista puheen ollen...!”

”Tulkaa uimaan! Vesi on lämmintä!” Santtu seisoo sääriään myöten vedessä, päällään turkoosi uimapuku. Silloin suuri aalto pyyhkäisee hänet kumoon rantahietikolle.

”Hetkinen!” Moto huudahtaa nousten seisomaan. Valtava rahtialus ajaa heidän ohitseen, ja ohjaajan paikalla he näkevät tutun tyypin.

”Rasvanahka!” Turbo toteaa nähtyään harvinaisen ruman naaman.

Hiiret nousevat prätkiensä selkään. Moto miettii ääneen:

”Mitä toi jollatraanipallo aikoo?”

”Jaa-a, tuoksuu Leipäjuustolta,” Vinski tuumaa.

”Tää juttu haisee. Hanat auki!”

Hiiret sulkevat kypäriensä visiirit ja kaasuttavat tankkerin perään. He eivät edes huomaa Santtua, joka juoksee heidän peräänsä. (*pukipa nopeesti o_O*)

”Pojat! Hei odottakaa, pojat!” Hän kaatuu vatsalleen ruohikkoon ja katselee kiukkuisena kolmen prätkän etääntymistä. ”Ne miehet... kaikki rottia! Nämä ei edes salaile sitä!” (*hyvä ettei Moto kuullu… eihän se tietenkään Santulle mitään ois tehny, mut ois saattanu loukkaantuu :S*)

Nuikki istuu jonkin laatikkomaisen koneen vieressä ruohikossa, ja hänen takanaan vielä paljon suurempi laatikko (ansa) vajoaa maan alle (*sillä Nuikin edessä olevalla vekottimella säädellään tota ansaa*). Nuikki puhuu radiopuhelimeen (?):

”Kaikki valmiina, herra juustokuningas! Kun hiiret ilmestyvät, he ajavat suoraan ansaan!”

Leipäjuuston helikopteri räpättää tankkerin yllä, jonka hiiret ovat jo ohittaneet. Turbo ja Moto jatkavat oikeaa rantaa pitkin, kun Vinski ajaa erään sillan yli vasenta rantaa kohti. Hän ei kuitenkaan ehdi sinne asti, kun tankkeri katkaisee sillan. Vinski jää roikkumaan takapyörä ilmassa – hänellä on tyytymätön ilme – ja vääntää lisää kaasua, päästen vihdoinkin toiselle puolen jokea. Vastakkaisilta rannoilta Vinski ja Turbo sitten heittävät vaijerinsa aluksen perään kiinni.

”Jahuu! Tankkeri vetoon!” Turbo huutaa ja keulii pois kuvasta. Vaijerit kiristyvät, ja tankkeri pysähtyy äkisti.

”Mitä...?!” Rasvanahka lentää päin edessään olevaa lasia, jättäen rasvatahrat jälkeensä.

”Se toimii! Me pysäytettiin se!”

”Anna palaa, beibi!” Vinski puhuu prätkälleen.

Laivassa Rasvanahka mutisee itsekseen:

”Vai haluaa rotat erän köydenvetoo? Täältä pesee!”

Rasvis vääntää vivusta ja tankkeri alkaa taas liikkua tasaisesti eteenpäin, raahaten Turboa ja Vinskiä perässään.

”Ei jaksa... enää... kauaa!” Turbo ähisee.

”Turha jöötitaakka!” Vinskin pyörä sutii tyhjää.

Ihmettelittekö, missä Moto on? Seuraavassa hetkessä hän hyppää eräältä kielekkeeltä alusta kohti ja huutaa:

”JIIIIHAAA! Yksi lentää yli taivaan!”

Moto laskeutuu laivan kannelle, ja Rasvanahka huomaa tämän.

”Mitä ihmettä? Hei! Sehän on toi honottava hiiri! Nyt mä näytän sille taivaan merkit!”

Rasvis ampuu Motoa kohti, mutta harmaa hiiri väistää sen kierähtämällä prätkänsä satulasta ja ampuu käsitykillään takaisin. Hän kääntyy sanomaan prätkälleen:

”Mee suojaan, beibi! Varo ettei maali naarmuunnu!” ja jatkaa ampumista (*tässä välissä Rasvis olis kyllä ehtiny vaikka ampua Motoo… onneks Rasvis on niin tyhmä ettei tullu mieleen…^^*).

Rasvanahka ampuu uudestaan, mutta Moto tekee voltin etuperin ja tulittaa takaisin. Rasvis kyyristelee öljytynnyrin takana, ja Moto posauttaa sen hajalle ja nauraa kun öljyt roiskuu Rasviksen naamalle. Vinski ja Turbo raahautuvat yhä aluksen perässä, eikä kaksikko voi muuta kuin yrittää seurata mitä laivan kannella tapahtuu (*tässä kohdassa on paljon ammuskelua…*).

Rasvanahka ampuu Motoa kohti ties kuinka monennen kerran, ja yhtä monennen kerran hiiri väistää laukauksen, tällä kertaa hyppäämällä öljytynnyreiden sekaan. Rasvis juoksee paikalle ja on hetken kasvokkain Moton kanssa. Rasvaläjä ampuu, mutta harmaa hiiri torjuu luodin metallisella kädellään, josta luoti kimpoaa poispäin.

”Törkee temppu, hiiru! Seuraava luoti posahtaa sun peltiseen prätkään!”

Rasvanahka osoittaa aseellaan Moton prätkää, joka perääntyy ja ääntelee hädissään isäntänsä apua.

Se ei ollut mikään hyvä ajatus, Rasvis.

”ALHAINEN SAASTA!!” Moto karjuu raivoissaan, hänen ainoan silmänsä hehkuessa punaisena. (*tässä kohdassa on vähä huono animaatio, ei saa selvää mitä tapahtuu… luultavasti Moto ampuu Rasvista kohti, mikä saa tän lentään kaaressa kovaa ja kauas. Laivan kannessa on iso savuava reikä tän jälkeen…*) Jostain syystä Vinskin ja Turbon vaijerit irtoavat tankkerista, ja molemmat hiiret syöksyvät niin kovalla vauhdilla eteenpäin, että menettävät pyöriensä hallinnan ja lentävät huutaen maahan.

Nyt laivassa ei ole Moton lisäksi enää ketään, ja laivan kannella hän polvistuu prätkänsä viereen.

”Ootsä kunnossa, heppa?” hän kysyy taputtaen pyöräänsä, joka alkaa äännellä hädissään. Moto katsoo suuntaan, johon tankkeri on menossa. ”Mitä?!” (*jotenki ärtyny ääni…*)

Tankkeri on kovaa vauhtia lähestymässä rantaa. Moto ei ehdi reagoida mitenkään (*paitsi: ”Oh…”*), ennen kuin laiva rysähtää valtavalla voimalla rantaa päin, ja suunnattomat määrät myrkkytahnaa leviää ympäri puistoa.

”Hei, Moto!” Turbo huutaa nostaessaan pyöräänsä pystyyn.

”Moto!” Vinski huutaa työntäessään omaa pyöräänsä ylös kuopasta. Molemmat näkevät, kuinka heidän harmaaturkkinen veikkansa, joka on sinisen tahnan peitossa, kömpii pois laivasta ja kaatuu polvilleen maahan. Myrkky on tehnyt hänet sairaaksi ja huonokuntoiseksi (*muistakaa: kaikki on suhteellista…*).

”Varo sitä tahnaa!” Turbo varoittaa juosten Vinskin kanssa niin lähelle Motoa kuin mahdollista koskematta kuitenkaan siniseen, kuplivaan mönjään.

”Kiirehdi! Se on myrkkyä!” Vinski huutaa hädissään. Mutta Moto ei ota kaveriensa pyyntöjä kuuleviin korviinsa vaan raahautuu lähemmäs prätkäänsä, joka makaa kyljellään keskellä myrkkylammikkoa. Hän kaatuu maahan vain muutaman metrin päähän siitä.

”Mun prätkä...” hän vaikeroi.

Silloin taivaalta ilmestyy koukku, joka tarraa Moton prätkään ja nostaa sen ilmaan ennen kuin hän on ehtinyt edes koskea siihen. Harmaa hiiri katselee kauhuissaan, kuinka hänen prätkänsä katoaa Leipäjuuston violettiin helikopteriin.

Leipäjuusto kysyy ivallisena mikrofoniin:

”Ai kenen prätkä? Ettei vain olisi minun prätkäni… Ja nyt jyrsijät häkkiin!”

Jättimäisen laatikon seinät nousevat Turbon ja Vinskin ympärillä, sulkien heidät sen sisäpuolelle. Juttu sen kun pahenee…

Sininen liekki hehkuu laatikon seinää vasten, mutta se ei pysty sulattamaan plutolaista erikoisterästä. Vinski luovuttaa ja sammuttaa valoammuksen.

”Ei hyvä! Tää on erikoisterästä. Että pitikin jäädä poseen ilman purkinavaajaa!”

”Mä oon huolissani Moton huonosta kunnosta,” Turbo sanoo, ja huutaa:

”Moto! Kuuletko?”

Verrattuna normaaliin kuntoonsa Moto on todellakin surkeassa kunnossa. Hänen turkkinsa on sinisen myrkyn peitossa, ja siitä nousee höyryä – ei epäilystäkään siitä, etteikö hänellä olisi todella tukalat oltavat. Hiiri häilyy jossain tajuttomuuden ja selväjärkisyyden rajamailla.

”Mun kaiffat... Mun prätkä...” Moto vaikeroi tuskaisella äänellä.

Hän ei edes huomaa Leipäjuuston helikopteria, joka lentää hänen ylitseen sininen prätkä tiukasti otteessaan (*jostain kumman syystä sitä ei hinattukaan kopterin sisäpuolelle*). Kopterin sisällä Leipäjuusto myhäilee tyytyväisenä.

”Päivän hyvä työ tehty. Nuikki, hoida rotat!”

”Ilomielin! Teen heistä muusia, teidän täyteläisyytenne!”

Professori vääntää (*ehkä turhankin teatraalisesti*) punaisesta vivusta, mikä aiheuttaa sen, että jättimäisen laatikon kaksi vastakkaista seinää alkavat uhkaavasti lähestyä toisiaan.

”Hei! Asukaskohtanen neliömäärä on kovin vaatimaton täs luukussa,” Vinski huudahtaa huomattuaan tilan äkkiä pienenevän. Molemmat hiiret heittäytyvät vastakkaisia seiniä vasten, yrittäen saada ne pysähtymään. Mutta niiden vauhti korkeintaan hidastuu hieman.

”Jotain on tehtävä, tai meistä tulee kokolihapihvejä!” Turbo ähisee hampaittensa välistä.

”Ketsupilla!”

”Ja juustolla!”

”Ei juustoo, mä inhoon juustoo!”

Ulkopuolella Moto on vähällä menettää tajuntansa. Kuitenkin hän huomaa Turbon ja Vinskin lievästi sanottuna tukalan tilanteen ja kohottautuu polvilleen maahan.

”Mun... mun kaiffat!”

Hän kääntää päänsä siihen suuntaan, josta Nuikin ääni kuuluu.

”Enää hetki, ja ne inhottavat marsut ovat muusia!”

Nuikki ei ehdi kauaa hihkua kun - MÄISKIS (”Ai!”) – metallinen nyrkki iskeytyy hänen leukaansa ja lennättää hänet päin puuta, josta varisee törmäyksen voimasta lehtiä maahan. Samalla Nuikki pääsee kätevästi eroon kolmesta hampaasta. Professori ryömii pakoon sillä aikaa kun Moto ottaa hänen paikkansa laatikkoa säätelevän koneen luona.

”Mun kaiffoja ei mankeloida!” Moton ääni on melko väsynyt mutta vihainen. Hän kohottaa molemmat kätensä iskuun – ja murskaa koneen palasiksi paljain nyrkein, aiheuttaen jättimäisen laatikon seinien pysähtymisen. Kipinöitä sinkoilee rikkinäisestä koneesta, ja harmaa hiiri suojaa kasvojaan kädellään. Kone räjähtää (?) ja Moto kaatuu tajuttomana maahan (*aikas siisti kohta! Moto pyörähtää silleen ympäri ennen kaatumistaan*).

Santtu on seurannut hiiriä ja ehtii nyt paikalle, jossa hän näkee Moton makaavan selällään ruohikossa, hiljaa ja liikkumatta. Aivan toisessa kunnossa kuin hiirten lähtiessä.

”Moto… Moto! Moto, ootsä kunnossa?” Santtu huutaa (*miltäs näyttää…*) ja polvistuu tämän viereen. Hän ottaa Moton pään hellästi käsiensä väliin (*tässä kohtaa Motolla on ihanan surkee ilme…^^*). Harmaaturkkinen hiiri, joka on yhä osaksi sinisen myrkyn peitossa, palaa ilmeisesti hetkeksi tajuihinsa, sillä hän yrittää sanoa jotakin. Mutta silloin suuren laatikon sisäpuolelta kuuluu ryskytystä, ja yksi sen seinistä kaatuu. Turbo ja Vinski astuvat esiin, ja Santtu huutaa heille hädissään:

”Pojat, Moto on loukkaantunu!”

Molemmilta loksahtaa suu auki järkytyksestä.

Paljon myöhemmin Moto näyttää hiljalleen palaavan tajuihinsa. Hän makaa sängyllä ilmeisesti Quigley Fieldin tulostaulussa (*kantoks ne sen sinne? Onneks Turbolla ja Vinskillä on vahvat lihakset – toi jätkä painaa meinaan yli 180 kiloo…*) ja Santtu istuu hänen vieressään.

”Tahnaa ei enää ole, mut hän on kyllä surkeessa kunnossa,” Santtu sanoo puhdistaessaan viimeisiä myrkkyjä Moton kasvoilta (*Santulla on kumihanskat kädessä*). Turbo ja Vinski ovat kumartuneina kaverinsa sängyn vierelle ja katselevat häntä huolestuneina.

Samassa Moton silmä rävähtää auki.

”Mun prätkä!” Hän nousee salamana istumaan, ja Vinski ja Turbo tarttuvat häntä hartioista.

”Ei hyvältä näytä!” Vinski huudahtaa.

”Ota iisisti, veikko.”

Turbo ja Vinski ravistelevat Motoa, ilmeisesti saadakseen tämän rauhoittumaan. Tästä Moto ei kuitenkaan pidä. Ja vaikka hän onkin edelleen sairas ja tavallista huonokuntoisempi, hän on silti Prätkähiiristä voimakkain. Yhtäkkiä hän tarttuu Vinskiä vyötäröstä ja heittää tämän korkealle kattoon roikkumaan (*Vinski tarttuu johonki putkentapaseen*).

”Se hourailee!” Santtu ehtii huutaa ennen kuin Moto huitaisee vasemmalla kädellään Turbon päin huoneen toisessa päässä olevaa kirjahyllyä (*kirjoja lentelee törmäyksen voimasta lattialle*).

Santtu ryntää Moton luokse ja ottaa tämän pään käsiensä väliin. Hän pakottaa hämmentyneen Moton katsomaan häntä silmiin (*Motolla on sellanen kuka-hitto-toi-on-ilme*) ja sanoo/huutaa:

”Moto, kuuletsä mua? Lepää nyt rauhassa, niin paranet pian. Sun täytyy levätä!”

Harmaa hiiri rauhoittuu ja sanoo alakuloisena:

”Leipäjuusto nyysi mun fillarin.”

Vinski uskaltaa vihdoinkin hypätä katosta alas, ja lattialta kirjojen seasta kömpivän Turbon kanssa hän palaa sängyn reunalla istuvan veljensä vierelle.

”Me hommataan se takasin!”

”Lupaatko?”

”Hiiren kunnia!” Turbo vannoo.

Moto tarttuu kumpaakin kädestä (*ranteesta*) ja katsoo ensin Vinskiä, sitten Turboa ja nyökkää. Hän katsoo hetken ”kameraan”, mutta kaatuu pian vaikeroiden takaisin sängyn pohjalle.

”Voi pikku raukka,” Santtu sanoo säälivästi (*PIKKU raukka?! O_O*). ”Mitä se kuvottava kalannaama on sulle tehny?”

Vinskin huolestunut ilme muuttuu kärsimättömäksi ja hän kysyy Turbolta:

”Mitä me enää venaillaan? Mennään jyräämään se juustopää ja hakemaan Moton prätkä!”

”Sitä Leipäjuusto just odottaaki. Hänellä on varmaan pataljoona puuaivoja vahdissa, ja kun yks alotuskolmikon ammattipelaajista on bunkassa, meidän on pakko odottaa.” (*Vinski kattoo Motoo hetken aika äkäsesti…*)

”Jos se löyhkäävä löysäaivo koskeekaan mun pyörään...”

”Hei, hei ota iisisti, veikko, ” Turbo rauhoittelee. ”Prätkäs pitää kyllä huolen itestään.”

”Mallivanki se ei ainakaa oo, siitä voitte olla varma!” Vinski vakuuttaa.

Ja kuinka oikeassa hän onkaan. Moton prätkä kaahailee ympäri Nuikin laboratoriota (?) Leipäjuuston konnien yrittäessä turhaan vangita sitä.

”Ottakaa se kiinni! Kyvyttömät känsäaivot!” Nuikki huutaa kahdelle Leipiksen konnalle, joilla on iso verkko käsissään. He juoksevat Moton prätkää kohti, mutta prätkä laukaisee pari ohjusta (?) suoraan verkon keskelle, minkä seurauksena molemmat äijät lentävät verkon mukana seinän läpi (*ei sitte tajunnu irrottaa siitä…*). Leipis seisoo tyynen näköisenä seinään ilmestyneen reiän takana.

”Jotain - hmm - vaikeuksia?”

”Tämä järjetön vekotin elää! Me emme saa sitä millään kiinni!” Nuikki hätäilee.

”Parahin professori. Sinä olet yksinkertaisesti pätemätön kun päästit ne viheliäiset jyrsijät karkuun.”

Moton prätkä tähtää aseillaan Nuikkia ja Leipäjuustoa.

”Varokaa! Se hyökkää!” Nuikki kiljuu ja hyppää Leipiksen selän taakse.

”Typerys! Se on vain kone, joka toimii kuten omistajansa... ja se tulee koitumaan sen kohtaloksi,” Leipis sanoo ja vetää taskustaan cd-levyn. Hän kävelee mankan luo. ”Katso. Tässä minulla on kaikkien rockmusiikkifanaatikkojen pahin vihollinen…” Hän laittaa cd:n paikalleen ja painaa play-nappia, ja järkyttävää musiikkia tulvii ilmoille. ”Polkkaa!”

Leipis kävelee mankka kädessään seonnutta prätkää kohti, joka pakenee kauemmas (*jep, tuskin Motokaan tykkää polkasta, mut ei se varmastikaan kyllä tulis yhtä hulluks ku prätkänsä*). Leipäjuusto tulee vieläkin lähemmäs pauhaavan soittimen kera, eikä prätkä enää kestä. Leipäjuusto ehtii heittäytyä maahan juuri ajoissa (*soitin jää vielä ilmaan*) ennen kuin se posauttaa mankan atomeiksi. Ihmeellistä kyllä, musiikki teki jonkinlaista vahinkoa sille, ja se kaatuu maahan kyljelleen eikä enää liikahda (*eihän toi ”toimii kuten omistajansa” pidä alkuunkaan paikkaansa! o_O*).

”Näetkös?” Leipis kysyy Nuikilta hymyillen rikollisesti ja nousee lattialta. ”Häirintää. Kidutusta. Arja Korisevaa…”

”Olen pelkkää kunnioitusta, teidän homejuustoisuutenne... teidän homeisuutenne.”

Leipäjuusto heittää verkon prätkän ylle.

”Se on lahja. Synnynnäinen lahja. Niin, suonette anteeksi, lähden lehdistötilaisuuteen. Muuten... Nuikki.”

”Niin, teidän homeisuutenne?”

”Haluan, että siivous aloitetaan välittömästi. Varmista, että erikoisjauhetta, jolla poistetaan myrkkytahna on kylliksi.”

Moton prätkän etuvalo vilkkuu sinisenä.

”Saatte luottaa minuun, teidän kuohkeutenne!”

”Niinpä niin. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa.”

Prätkähiiret – myös Moto, joka on ilmeisesti jo melko hyvin parantunut eikä halua jäädä kotiin makaamaan - ja Santtu seuraavat lehdistötilaisuutta salaa erään pilvenpiirtäjän katolta. (*Turbo ja Vinski istuu prätkillään ja niiden välissä Moto ja Santtu kattelee seisaaltaan alas kadulle*)

”Rakkaat kansalaiset! Kuten tiedätte, selittämätön myrkkyvuoto saastuttaa rakkaan kotiseutumme maaperää,” Leipis puhuu chicagolaisille, tietämättä kolmen hiiren ja naisen läsnäolosta mitään (*tässä kohdassa näkyy tosi hyvin, miten hemmetin suuri Moto on Santtuun verrattuna, kun ne seisoo siinä vierekkäin*).

”Vai selittämätön!”

”Tolle pitäs vähä selittää,” Vinski lisää Turbon kommenttiin.

”Ssshh! Hiljaa,” Santtu kuiskaa.

”Tietänette myös, että minulla on suunnitelmia tämän kaupungin suhteen.”

”Joo, tiedetään... panna se maan tasalle,” Moto sanoo (*voisin vaikka vannoo, et se kuulostaa melko kyllästyneeltä… tai ehkä se on vaan väsyny*).

”Näin ollen, yhteisen edun nimissä Leipäjuuston Myrkkypuhdistus Oy tarjoutuu vapaaehtoisesti huolehtimaan tästä traagisesta saasteesta.” Leipis saa raikuvat suosionosoitukset. ”Urakka vaatii luonnollisesti paljon kallista kaivuutyötä, mutta minä lupaan vastata kustannuksista. Olisi erittäin surullista antaa kaupunkimme tuhoutua.”

”Hänet pitää pysäyttää!” Turbo kuiskaa. Motokin ilmestyy kuvaan.

”Ja saada mun prätkä takas!”

”Hei, mä keksin!” Santtu huudahtaa. ”Me tarvitaan se tyrmäyskaasu. Nyt äkkiä takas tallille, ennen kuin kaupunkimme kaunein puisto saa menolipun Plutoon.”

Santtu hyppää Vinskin taakse, kuten aina, ja Moto pääsee Turbon kyydillä. Hiiret ja Santtu poistuvat kuvasta ja näemme jonon Leipäjuuston kaivuukoneita alhaalla kadulla.

”Jaha, tulkaa karjut!” Rasvanahka sanoo takanaan tulevien koneiden ohjausmiehistölle (*oisko sen kädessä oleva laite radiopuhelin? No joku sellanen kuiteski*). ”Pannaan puisto matalaks. Tästä tulee hauskaa!”

Turbo katselee veljiensä kanssa ohi kulkevia koneita.

”Leipäjuusto ottaa varman päälle. Tsiigatkaa, miten paljon rumia laardikasoja.”

Moto ottaa pari askelta ja nojaa vasemmalla kädellään seinään (*ilmeisesti ei vieläkään pysy ihan kunnolla tolpillaan…*).

”Joo. Jos mun prätkän lokeros on pieninkään naarmu,” hän heristää nyrkkiään (*sitä metallista*), ”niin Leipäjuusto kokee...”

Vinski laskee kätensä hänen olkapäälleen ja sanoo:

”Ota iisisti, me saadaan se takasin! Santulla on suunnitelma.” Hän osoittaa kyseistä naista, joka on juuri tekemässä Vinskin prätkään paria lisäasennusta.

”Vaarallinen suunnitelma,” Santtu korjaa.

”Niistä mä tykkään.”

”Kuuntele tarkkaan. Unikaasukanisteri laukeaa tästä nappulasta. Anna palaa, ku pääset sisälle.”

”Joo, joo! Mee jo asiaan, kulta!”

”Tämä on uusi suihkumoottorisi.”

”Jo lämpenee!”

”Sillä saat äänennopeuden kolmeksikymmeneksi sekunniksi.”

”Vau! Tää on tosi ärtsy peli!”

”Kuuntele!” Santtu tökkii Vinskiä nenään. ”Puoli minuuttia, ei enempää! Sen jälkeen suihkumoottori posahtaa kuin pommi... ja niin sinäkin, jos se on vielä kyydissäsi.”

”Katastrofin kynnyksellä...” Vinski sanoo huolestuneen näköisenä. Mutta sitten hänen ilmeensä kirkastuu ja hän huutaa riemusta:

”Tästä mä tykkään!”

”Hullu mies!” Moto puistelee päätään.

”Ihme, et on viä hengissä!”

Santtu painaa napista, ja punaiset numerot alkavat välkkyä kolmestakymmenestä alaspäin. (*Miks se nyt jo siitä paino?! Vinski ei oo ees vielä prätkänsä kyydissä!*)

”Jos kestää yli kolkyt sekuntii, voidaanki jättää hyvästit.”

Leipäjuuston tornissa Nuikki lähestyy jonkin työkalun kera (*liekinheitin? XD*) Moton prätkää, joka on kahlittu paikoilleen ja yrittää raivokkaasti päästä vapaaksi.

”No niin, peltilehmä! Nyt liikkumatta. Tämä ei satu yhtään. Minä vain leikkaan sinut auki tutkiakseni aivojasi!” Nuikki käkättää kuin prätkä olisi tuhoon tuomittu – ja varmaan olisikin, ellei hälytys kääntäisi professorin huomiota muualle.

”Mitä? Ei kai taas?” (*miten niin ”taas”?*)

Ulkona kaikki Leipäjuuston konnat seisovat rivissä, aseet tähdättyinä suuntaan, josta Vinskin pitäisi ilmestyä aivan koska tahansa.

”Ou jee! Kolmonen silmään!” valkoinen hiiri huutaa ja painaa nappia, jonka ansiosta hänen nopeutensa moninkertaistuu - ja hän syöksyy suoraan keskelle tulitusta (*ja jätkä vaan hymyilee! O_O Se on Vinski…*). Jokainen konna ampuu häntä (*ja moni itsetulittava (?) ase*), mutta yksikään ei osu äänennopeudella etenevään hiireen eikä hänen prätkäänsä. Vinski rysähtää tornin ikkunoiden läpi ja seuraa räjähdys (?!) jonka voimasta konnat lentävät ympäri härmää.

”JIIHAAA!” Vinski huutaa riemusta saadessaan toteuttaa elämäntehtäväänsä (*eli yrittää päästä hengestään mahdollisimman nuorena XD*). Hän painaa napista, ja unikaasua tulvii kanisterista tornin käytäville. Leipäjuuston konnat tuupertuvat maahan Vinskin syöksyessä ohitse ja huutaessa:

”Pure pölyä, pösilöt!” (*Ei Vinski kyllä oikeesti kulje läheskään äänennopeudella!*)

Myös Leipäjuuston toimistoon tulvii unikaasua ilmastointikanavasta.

”Ei kai taas?” Leipis ehtii kuitenkin laittaa kaasunaamarin päähänsä ja laskeutuu pöytineen alempaan kerrokseen.

Vinski kiitää rappusia ylös (*tärinää…*) kohti rakennuksen kattoa, eikä aikaa ole edes kymmentä sekuntia. Katolla hän iskee täydestä vauhdista jarrut pohjaan, jättäen hetkeksi jälkeensä pitkän tulilieskan (*on muuten vähällä ettei tipu siitä katon reunalta alas!*). Hän irrottaa suihkumoottorin prätkästään (*ja huutaa ”Jes!!” Moton äänellä*) ja heittää sen tornin katolta alas – lähikuvasta näemme, että sen lentäessä ilman halki aikaa on jäljellä enää…

”Yks sekunti! Ei edes tehny tiukkaa!” Santtu huudahtaa katsahdettuaan kelloaan. (*Suihkumoottorin räjähdys muistuttaa lähinnä ilotulitusta!^^*) ”Nyt on Turbon ja Moton vuoro.”

Moto istuu jälleen Turbon takana tämän ajaessa Leipiksen tornia kohti.

”Leipäjuusto tulee ilahtumaan!”

”Nasta lautaan, Turbo, mun prätkä on siellä!”

He menevät rakennukseen samaa tietä kuin Vinski puolta minuuttia aiemmin ja suuntaavat rappuset ylös.

Leipäjuusto ja Nuikki ovat molemmat Moton prätkän kimpussa, kun Turbo ja Moto keskeyttävät heidän puuhansa syöksymällä oven (*vai seinän…?*) läpi sisään. Nuikki ja Leipis ampuvat heitä kohti, mutta eivät osu mutkittelevaan prätkään eivätkä hiiriin, jotka hyppäävät vauhdista ensimmäisen pöydän (?) kohdalla ja suojautuvat sen taakse. (*Turbo melkein tappaa ittensä ku nousee hetkeks seisoon just ku sitä kohti ammutaan*)

”Nyt ei oo tivoli oikeen hallinnassa. Meidän pitää keksiä keino nitistää noi karbaasit.”

”Ei meiän.”

”Kuin nii?”

”Tää ei oo meiän sota.” Moto ottaa käsitykkinsä esille ja ampuu prätkänsä kahleet hajalle. ”Pistä haiseen, polle!”

Nuikki ja Leipis katselevat silmät suurina, kuinka vimmastunut moottoripyörä ajaa heitä kohti ja tulittaa heitä. Molemmat lentävät huutaen (*tai no Leipis huutaa*) ikkunan läpi pihalla olevaan uima-altaaseen.

Moto taputtaa nauraen pyöräänsä.

”Tulee isäntäänsä, ja näin heiluu häntä!” (*Kun ekan kerran kuulin ton repliikin, olin ihan kuulevinani ”Tulee isäänsä, ja näin heiluu häntä!” o_O*)

”Jeba, se on rautaa! Vielä on kuitenki edessä se öljyaivonen Rasvanahka ja myrkkytahna.”

Moton prätkä kiinnittää vikisevällä ääntelyllään isäntänsä huomion.

”Hei, se yrittää sanoo jotain.”

”No rauhotu!”

”Hei, hei anna olla.” Moto nousee prätkänsä satulasta ja kumartuu sen puoleen. ”Mitä sä yrität sanoo, beibi?”

Pöydällä on lasi oranssia jauhetta, ja prätkä liukuu sitä kohti valaisten sitä sinisellä valollaan. Turbo kävelee lasin luokse ja kohottaa sen ilmaan.

”Upee idea!”

Moto istuu jälleen prätkänsä satulassa ja taputtaa sitä.

”Mähän sanoin!” (*mun piti lukee enkunkielinen kässäri, ennen ku tajusin mitä se tolla tarkottaa…*)

Kaikki kolme hiirtä ovat pian kerääntyneet Leipäjuuston tornin eteen. He ovat kiinnittäneet prätkiensä vaijerit rakennuksen seinään.

”Ja nyt pelastamaan puisto!” Turbo sanoo. ”Annetaan Leipäjuustolle vähän mietittävää. Ja ei ku…”

”HANAT AUKI!”

Vaijerit kiristyvät, ja torni kaatuu suoraan Leipäjuuston ja Nuikin niskaan (*jotka ei oo vieläkään noussu sieltä uima-altaasta*). Prätkähiiret kaahaavat sitä ennen pois alta ja suuntaavat puistoa kohti.

Kaivureita vilisee joka puolella puistoa, jonne on saapunut myös kuvausryhmä. Naisreportteri puhuu mikrofoniin:

”Takanani näette Leipäjuuston kaivuumiehistön valmistautumassa puhdistamaan tämän mysteerisen myrkyn. Valitettavasti tämä ympäristön kannalta välttämätön puhdistus tuhoaa tämän kauniin puiston.” Silloin kuuluu etäältä kolmen moottoripyörän ääni. ”Hetkinen! Jotain tapahtuu.”

Prätkähiiret hyppäävät eräältä kielekkeeltä (?) ja liitäessään ilman halki kukin heistä kaataa oranssia jauhetta puiston ylle. Sininen myrkky katoaa joutuessaan säkenöivän jauheen kanssa kosketuksiin.

”Upeeta! Hienoa, hienoa! Mahtavaa!” ihmiset hurraavat.

Rasvanahka istuu vihaisena punaisessa kaivurissaan.

”Vietävän viiksiturvat!” (*en oo muuten huomannu Prätkiksillä viiksiä… mut eihän kaikkia yksityiskohtia tartte piirtää^^*)

Reportteri kääntyy jälleen kameraan päin.

”Hyvät katselijat, jotain todella ihmeellistä tapahtui... Kolme mysteeristä motoristia ovat juuri saaneet myrkyn... katoamaan,” hän sanoo ilahtuneena ja osoittaa täysin puhdasta puistoa. ”Puisto näyttäisi olevan pelastettu!”

”Ai ollaanks me hyviä?” Turbo kysyy kun hiiret vähän matkan päässä pysähtyvät katselemaan puistoa.

”Parhaita!” Vinski huudahtaa. ”Aina oltu, aina tullaan olemaan.”

Moto taputtaa prätkäänsä.

”Hyvin tehty, kulta - tosi hyvin.”

”Ja ei muuta ku…”

”HANAT AUKI!”

Ja sankarimme katoavat jälleen, tämän jakson viimeisen kerran.

”Saamarin sikamaiset sopulit!” Rasvis kiroaa kaivurissaan. ”Kun herra Isojuusto saa kuulla tästä, sopulit tarvis...” Hän on juuri astumassa pois kaivinkoneesta, mutta liukastuu rasvaan ja lentää suoraan ruohikossa olevaan myrkkytahnalammikkoon (*ilmeisesti sitä jäi vielä vähän jäljelle…*) ”Apua... Mitä...?” Ilmassa leijuvaa oranssia jauhetta (*mistäs sitä vielä ilmesty?!*) laskeutuu hänen päälleen ja saa hänen vaatteisiinsa tarttuneen tahnan katoamaan – mutta samalla katoavat myös Rasviksen housut (*hei, ei huolta! Kyllä sille jäi kalsarit jalkaan…*)!

Reportteri ja kuvaaja seisovat sopivasti hänen vieressään ja tuijottavat silmät suurina.

”Anteeks...” Rasvis sopertaa nolosti naureskellen, ottaa lakin päästään (*senkin ois pitäny kadota!*) ja hipsii vähin äänin muualle. (*Jos ette tiedä, niin arvatkaa, mitä se sillä lakillaan teki…*)

Mikä on violetti, haiseva ja nousee juuri nyt torninsa raunioiden keskeltä? Aivan…

”Tänään oli huono päivä, erittäin huono,” Leipis kiukuttelee puhdistaessaan pukuaan. ”Tarvitsen jotain piristystä.” Samassa hän huomaa Nuikin, tai oikeastaan vain tämän takamuksen, raunioiden lomasta. ”Taisinkin jo keksiä, mitä se olisi...”

Leipäjuusto ottaa vauhtia ja on juuri antamassa Nuikille kunnon potkun – mutta tässä vaiheessa on…

…LOPPUTUNNARIN AIKA!

(voimme ruudun pimentyessä kuulla proffan lentävän kaaressa ja - RYSKIS)